Merikadun historia
Kaupungin laidalta sen uuteen ytimeen
Merikatu (Havsgatan) mainitaan ensimmäisen kerran Helsingin kartoissa vuonna 1842. Helsinki totutteli vielä asemaansa Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupunkina sekä uusien asukkaiden jatkuvaan virtaan. Suurin osa kaupungin senhetkisistä 20 000 asukkaasta oli asettunut nykyisen Senaatintorin ja Kruunuhaan seutuville.
Helsinginniemen eteläinen kärki oli tuohon aikaan pääosin vielä rakentamatonta. Aluetta pidettiin liian syrjäisenä kaupunkiasutukselle – sijaitsihan se linnuntietä runsaan kilometrin päässä Suurtorilta – ja toisaalta tulevaisuudennäkymät saivat kaupungin varaamaan sitä teollisuuden tarpeisiin. Eräs kaduista nimettiin toiveikkaasti Tehtaankaduksi.
Teollisuussuunnitelmat eivät kuitenkaan koskaan toteutuneet, ja Ullanlinna alkoi täyttyä varakkaan kaupunkiväen kesähuviloista. Nykyisen Kaivopuiston rannassa sijainnut Ullanlinnan kylpylä tunnettiin jopa Keski-Euroopassa asti, samoin kuin sen huokeat kylpyhinnat, jotka rajoja rikkovasti sallivat myös rahvaan väen kylpeä samoissa paljuissa hoviherrojen kanssa. Rantaan rakennettu uimapaikka oli niin ikään kaikkien kaupunkilaisten käytössä.
1900-luvun alussa Helsingin väestömäärä oli kasvanut jo sataantuhanteen, mikä ajoi kaupunkia laajentumaan sinne, missä se vain oli mahdollista. Myös Merikatu sai ympärilleen asuntorakentamiseen varatun asemakaavan.
Ullanlinnaan nousi toinen toistaan komeampia kivitaloja, jotka edustivat pääosin jugendtyyliä kansallisromanttisin vivahtein ja joiden korkeisiin huoneistoihin hakeutui etenkin varakkaampaa väkeä. Myös Merikadun matalat puutalot saivat väistyä kunnioitusta herättävän kivitalorivin tieltä.
Asuntoja upseerien tarpeisiin
Merikatu 5 valmistui vuonna 1925 itsenäiseen tasavaltaan, jota Paavo Nurmi juoksi parhaansa mukaan maailmankartalle.
Talon suunnitteli aikakauden arvostetuimpiin arkkitehteihin kuuluva Ole Gripenberg, joka yhdessä yhtiökumppaninsa Sigurd Frosteruksen kanssa tuli tunnetuksi monumentaalisista töistään, kuten Stockmannin tavaratalosta sekä Helsingin Säästöpankin ja Yhdyspankin liiketaloista.
Seitsenkerroksinen Merikatu 5 edustaa sekin aikakaudelle tyypillistä vaikuttavaa eleganssia ja laatua. Sen fasadia koristavat reliefit vaakunoineen ja miekkoineen symboloivat voimaa ja vahvuutta, jota myös talon omistanut Suojeluskunta toiminnassaan edusti.
Rakennuttamalla kerrostalon Suojeluskunta halusi tarjota ydinjoukolleeen sekä Suomen sotamenestykseen ja itsenäisyyden alkuvaiheisiin liittyville arvohenkilöille uudenaikaista asumista kohtuuhintaan. A-rappu oli varattu upseerien, kenraalien ja everstien perheille majureiden sekä luutnanttien asetuttua viereiseen portaikkoon. Taloon muutti suuria perheitä palvelusväkineen, jotka luonnollisesti tunsivat toisensa jo entuudestaan.
Moderni talo kätki sisäänsä hissit, joita tosin vain asukkaat ja vierailijat käyttivät palvelusväen kavutessa suoraan keittiötiloihin portaiden kautta. Huoneistoihin tuli juokseva vesi ja niihin kuuluivat keskuslämmitys sekä kaasuliedet. Takkoja tarvittin enää vain tunnelmaa luomaan.
Asunnoissa oli kolmesta neljään huonetta, eteinen, keittiö, palvelijan huone, kylpyhuone ja wc. Tärkeimpinä pidetyt huoneet, joissa vastaanotettiin talossa usein kestittyjä vieraita, sijaitsivat meren puolella, keittiöiden ja osan makuuhuoneista sijoittuen sisäpihan puolelle. Huoneiden väliin sijoittui arvokkuutta huokuva eteinen.
Kattotorni talon tunnusmerkkinä
Talon kattoa kruunun tavoin koristava torni näkyi kauas merelle. Torniin, kuten ullakollekin kiipeäminen oli talon lapsilta ehdottomasti kiellettyä, vaikkakin hyvin suosittua puuhaa.
Sota jätti talon rauhaan, mutta koetteli ankarasti sen asukkaita, joista kolme jäi koko taloyhtiön suureksi suruksi rintamalle. Sodan jälkeen vuonna 1946 talo lahjoitettiin Suomen Punaiselle Ristille. Monet vanhoista asukkaista jatkoivat sen asukkaina saaden uusia naapureita puolustusministeriön, hallituksen ja diplomaattikunnan edustajista.
Nyt, vuosikymmenten vierähdettyä Helsinki lähiseutuineen on kehittynyt vaatimattomasta pikkukaupungista yli miljoonan asukkaan metropoliksi ja Time-lehden sanoin “yhdeksi maailman upeimmista kaupungeista”. Jätkäsaaren, Telakkarannan ja Hernesaaren kasvettua elinvoimaisiksi kaupunginosiksi ja lähisaarten avauduttua helsinkiläisten olohuoneiksi kaupungin painopiste on siirtymässä hiljalleen merelle päin. Merikatu, joka alkujaan raivattiin kaupungin laitamille sijaitsee nyt uuden, luovuudestaan ja kekseliäisyydestään palkitun kaupungin ytimessä.
Vaikka maailma Merikatu 5:n ympärillä onkin muuttunut, huokuu itse rakennus lähiympäristöineen edelleen menneen maailman lumoa sekä yhä harvinaisemmaksi käyvää ja siksi mittaamattoman arvokasta jatkuvuuden tunnetta.
Historialliset kuvat: Helsingin kaupunginmuseo.
Värikuvat: Tuomas Uusheimo photography